Tunnelmia Auroran päivän webinaarista

Järjestimme Auroras-verkoston vuosittaisen, kaikille avoimen Auroran päivän seminaarin 10.3. tänä vuonna verkossa, webinaarina. Samalla kun kaipailemme mahdollisuutta tavata ihmisiä kasvokkain, on myös mahtavaa, että voimme etäyhteyden myötä kokoontua tällä tavoin yhteen eri puolilta Suomea. Mukana oli yhteensä yli 60 osallistujaa, mikä todella ilahdutti! (Kuvassa paneelikeskustelun puhujat ja Auroras-tiimi.)

Webinaarin ohjelmassa oli paneelikeskustelu maahan muuttaneiden naisten työllistymisestä. Aihetta tuli alustamaan Aalto yliopiston väitöstutkija Annukka Svanda, joka tekee väitöstutkimustaan korkeastikoulutetuille maahanmuuttaneille suunnatuista työllisyyspalveluista ja inklusiivisuuden lisäämisestä niihin palvelumuotoilun keinoin. Tämä tutkimus- ja kehitystyö liittyy uuteen juuri alkaneeseen kuntakokeiluun, jossa muun muassa kaikki maahanmuuttajat ja vieraskieliset työttömät työnhakijat siirtyvät kuntien työllisyyspalveluiden asiakkaiksi.

Varsinaiseen paneelikeskusteluun osallistui Svandan lisäksi Stadin Osaamiskeskuksessa ohjaajana ja ammatillisena valmentajana työskentelevä Bouchra Amchou-Burton sekä viestintä- ja brändipäällikkönä työskentelevä solubiologian tohtori (FT) Veronica Kalhori. Paneelikeskustelua fasilitoi verkostomme mentori Vaasasta, juristi Johanna Kauppinen.

Paneelissa todettiin, että hyvin merkittävä maahan muuttaneiden naisten työllistymistä edistävä tekijä on työnantajien ja kuntien mukaanottava ja inklusiivinen lähestysmistapa. Kalhori toi omien kokemustensa perusteella esiin, että tämä tuntuu toteutuvan paremmin erityisesti ruotsinkielisillä alueilla. Amchou-Burton nosti esiin myös positiivisen diskriminaation myönteisen merkityksen tilanteessa, jossa kaikkien työnhakijoiden mahdollisuudet työllistyä eivät vielä selvästikään ole yhdenvertaiset. Hän kannustaisi myös panostamaan esimerkiksi yritysten ja korkeakoulujen väliseen yhteistyöhön entistä enemmän.

Joissakin organisaatioissa on jo upeasti ymmärretty monikulttuurisuuden ja sen aktiivisen tukemisen merkitys, mutta yleistä asennemuutosta tarvitaan edelleen esimerkiksi rekrytointien suhteen. Svanda peräänkuulutti yritysten mahdollisuutta myös toimia kannustavana esimerkkinä toisilleen ja jakaa hyväksi havaittuja käytäntöjä esimerkiksi siitä, miten ulkomailta muuttaneiden työntekijöiden koko perhe saataisiin integroitua mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Tällainen asennoituminen lisäisi myös yritysten omaa uskottavuutta. Kuten Kalhori totesi: "Tottakai me tarvitsemme ihmisiä eri kulttuureista ja maista!", ja mitä pikemmin erilaiset organisaatiot ja kunnat sen aidosti ymmärtävät, sitä suuremmat ovat myös hyödyt, kaikille osapuolille.

Työnhakijoiden näkökulmasta esiin nostettiin tärkeinä oma aktiivinen asennoituminen työnhakuun ja verkostojen laajentaminen. Amchou-Burton kannustaa kertomaan kaikille, että hakee töitä sekä aktiivisesti keskustelemaan ja kysymään muilta asioista, joista itse on kiinnostunut. Svanda mainitsi hyvinä mahdollisina ponnahduslautoina erilaiset palkkakokeilut ja esimerkiksi F.E.C.-koulutuksen eli rekrytoivan koulutusohjelman. Muitakin vinkkejä tuli webinaarin aikana sekä panelisteilta että yleisöltä, ne on kerätty oheiseen vinkkilistaan (artikkelin lopussa).

Suomessa myös ammattiliittojen mekitys on hyvin erilainen, kuin monissa muissa maissa. Svanda kertoi esimerkin siitä, kuinka ammattiliittoon kuuluminen voi joissakin maissa olla vahva kannanotto ja antaa ihmiselle tietyn poliittisen leiman, jolloin tälle ei tulisi mieleenkään Suomessa liittyä liittoon, vaikka siitä voisi olla hyötyä monin tavoin. Omasta ammattiliitosta voi saada neuvontaa esimerkiksi palkka-asioissa, monenlaisissa lakiasioissa sekä tietenkin ihan rahallista turvaa työttömyyden aikana, kuten Kauppinen esimerkkeinä mainitsi. Eri ammattiliitot voisivatkin ottaa aktiivisemmin asiakseen tiedon välittämisen maahan muuttaneille henkilöille.

Keskustelussa nostettiin esiin myös median suuri vastuu ja rooli: monipuolisempi kuvasto eri kulttuuritaustaisista naisista erilaisissa ammateissa sekä maahan muuttaneiden naisten kertomukset omista poluistaan, onnistumisen kokemuksista ja työllistymisestä Suomessa ansaitsisivat tulla paremmin näkyviin. Se antaisi toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja auttaisi laajentamaan yleisiä käsityksiä. Tämän paneelikeskustelussa virinneen ajatuksen innoittamana aloitamme Auroras-verkostossa kampanjan, jossa nostamme esiin erilaisia toivoa antavia tarinoita. Tulemme jakamaan maahan muuttaneiden naisten kertomuksia tämän viimeisen hankevuoden varrella ja vuoden päätteeksi, hankkeen huipentuessa loppuunsa, kokoamme tarinat yhteen. Kannattaa siis seurata, mitä on tulossa! Me toivomme, että tähän aiheeseen tarttuisivat entistä vahvemmin myös isommat mediat.