Rohkaisevia tarinoita: Hatice Altun

Rohkaisevilla tarinoilla haluamme tuoda esiin Suomeen muuttaneiden naisten erilaisia tarinoita ja toivomme niistä löytyvän myös muita kannustavia kokemuksia. 

Hatice on kotoisin Turkista ja asunut Suomessa jo seitsemän vuotta. Auroras-ryhmään osallistuminen toi selkeyttä tulevaisuuden suunnitelmiin ja nyt haaveissa on sosionomin ammatti.

Hatice on opiskellut turkin kielen opettajaksi. Hän teki yliopistossa turkin kielen ja kirjallisuuden sekä pedagogisia opintoja. Valmistuttuaan Hatice kuitenkin muutti Suomeen, joten työkokemusta hänelle ei ehtinyt opettamisesta kertyä. Haticen toi Lappeenrantaan hänen miehensä työ, ja nyt perheessä on myös kaksi pientä lasta. Opetushallituksen tutkinnon rinnastuksen mukaan Haticen tutkinnosta puuttuu parisenkymmentä pedagogisten opintojen opintopistettä.

Asuessaan Suomessa Hatice on käynyt suomen kielen kursseilla ja läpäissyt YKI-testin. Hän työskenteli myös kolmessa eri koulussa koulunkäynninohjaajana. Työnkuva ei kuitenkaan ollut oikea juuri Haticelle, vaikka koulun ilmapiiristä hän täällä tykkäsikin. Auroras-ryhmässä Hatice sai selkeyttä ammatinvalintaansa ja uramahdollisuuksiinsa Suomessa, koska turkin kielen opettajana hän koki vaikeaksi löytää työtä omalla alallaan.

Aiemmin Hatice oli hakenut itselleen sopivaa ammattia kokeilemalla ja työkokemusta on kertynyt monelta eri alalta. Suomen kielen kurssin jälkeen hän teki työkokeiluja ja harjoitteluja sekä oli töissä erilaisissa paikoissa. Kevään Auroras-ryhmässä muiden kokemuksia kuultuaan häntä alkoi kiinnostaa sosionomin ammatti. Hän selvitti netistä, missä sosionomiksi voisi opiskella sekä millaista kielitaitoa ja opintoja hän tarvitsisi. Hän innostui ajatuksesta: ”Jos minä opiskelen sosionomiksi ja minulla on opettajan todistus, voin saada töitä humanistiselta alalta.” Hatice ajatteli opiskelun varmasti auttavan häntä eteenpäin työurallaan. Ryhmästäkin hän sai kannustusta: kurssi olisi hänelle hyödyllinen.

Hatice tutustui Auroras-ryhmään opetus- ja kulttuuriministeriön tukemien korkeakoulujen SIMHE-palveluiden (Supporting Immigrants in Higher Education in Finland) kautta. Hän naurahtaakin, että ”Hatice ennen ja jälkeen” Auroras-ryhmän on kuin kaksi eri ihmistä. Ennen häntä mietitytti kovasti, mitä hän haluaisi tehdä, missä haluaisi työskennellä tai mikä olisi hyvä hänelle. Hän koki ajatustensa olevan sekaisin, koska hän vietti paljon aikaa vain kotona lastensa kanssa. Auroras-ryhmästä hän löysi vertaisiaan, naisia samanlaisessa tilanteessa: pienten lasten äitejä, jotka miettivät omaa työllistymistään. Hatice saikin ryhmästä kavereita. Ryhmässä kerrottiin avoimesti omasta elämästä ja autettiin pohtimaan, mitä Hatice voisi tehdä, mikä työ- tai koulutuspolku hänelle sopisi. Ryhmän keskusteluissa häntä kannustettiin rohkeasti tekemään erilaisia asioita. Ensiksi Hatice saikin MLL:n Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -vapaaehtoisohjelman kautta suomalaisen kaverin. Hänelle ehdotettiin myös maahanmuuttajille tarkoitettua valmentavaa kurssia, jollaiselle hän nyt osallistuu Savoniassa.

Kesällä Hatice lähti lomalle Turkkiin ja mietti omia suunnitelmiaan käydessään samalla Diakin suomen kielen kurssia verkossa. Turkissa hän opiskeli myös turkin kielen opettamista ulkomaalaisille. Palattuaan Suomeen hän saikin osa-aikaisen työn turkin kielen opettajana. Hän opettaa nyt kerran viikossa alakoulussa turkin kieltä. Oppilaille kieli on vapaaehtoinen, joten pelko on, että opetus ei jatku, jos oppilaita ei ole riittävästi seuraavana vuonna. Hatice haluaisi ensin opettajan pätevyyden ja sitten opiskella sosionomiksi: ”Mikään ei ole mahdotonta!” Hatice jatkaa unelmansa tavoittelua, vaikka kokeekin olevansa vasta matkan keskivaiheilla. Hän kannustaa kaikkia rohkeasti opiskelemaan, kokeilemaan asioita ja puhumaan suomea. Hatice haluaisi sosionomina työskennellä lasten kanssa ja auttaa heitä. ”Lapsen näkökulma on minulle tärkeä asia”, Hatice tiivistää.

Auroras-ryhmän tapaamiset olivat Haticen elämäntilanteeseen hyviä, koska hän oli ollut äitiyslomalla kolme vuotta, eikä juurikaan päässyt puhumaan tänä aikana suomea. Valmentavan kurssin tehtävät ovat myös usein kirjallisia ja lastenhoitajan kanssa käydään läpi aina samat asiat. Hatice kysyy kuitenkin joka päivä: ”Miten on mennyt lapsen päivä? Mitä söi?” Hän kokee, että hänellä on vielä tarve kehittää suomen kieltään, erityisesti kielen puhumista.

Auroras-ryhmästä Hatice sai tukea ja siellä hän muodosti ystävyyssuhteita. Hän mainitsee hyvinä asioina ryhmässä käytetyn selkokielen ja tapaamisten ohjelman vaihtelevuuden. Hatice ajattelee, että Auroras-mentorointi kannustaa ajattelemaan. Ryhmän keskustelut jatkuivat ja jatkuvat edelleen myös WhatsAppissa – avun saaminen on sitä kautta helppoa ja apua voi aina kysyä.

Hatice Altun osallistui etänä järjestettyyn valtakunnalliseen kotiäitien Auroras-mentorointiryhmään keväällä 2021.