Suomeen kotoutuminen maahanmuuttajan näkökulmasta

Tekstin on kirjoittanut Espoon Matinkylän Auroras-ryhmän aktori Hare Kapucu. Pian tekstin kirjoittamisen jälkeen Hare sai tietää työllistyvänsä Espoon kaupungille kulttuurituottajan assistentiksi. Harella on kotimaastaan Turkista oikeustieteellinen tutkinto ja kokemusta asianajajan työstä. Hän opiskelee parhaillaan kulttuurituotantoa HUMAKin verkko-opintoina. Hare on kiinnostunut kulttuurista ja taiteista ja hänellä on omien sanojensa mukaan erittäin hyvä motivaatio uudella alalla työskentelyyn.

Me olemme muuttaneet Suomeen vuonna 2016 syksyllä mieheni työn perässä. Alussa oli vaikeaa sekä kiinnostavaa olla uudessa maassa. Kun muutimme Suomeen tajusin että minun maani, kieleni ja kulttuurini määrittävät kuka minä olen. Kun menin käymään Turkissa pitkän oleskelun jälkeen Suomessa, istuin juomaan teetä kahvilassa. Silloin tajusin kuinka paljon ikävöin backgammon-ääniä, hajuja rinkeleistä, onnellisia jutteluita ja aurinkoa. Asioita, joita en huomannut kun asuin siellä. On joitakin vitsejä, joille vain samassa maassa asuvat ihmiset ymmärtävät nauraa. Ja mietin myös, että miten musiikki, taide ja kirjallisuus liittyvät kotimaan äidinkieleen, kulttuuriin ja tunteisiin.

Samalla ihailin Suomen luontoa, ihmisiä, kulttuuria, sananvapautta, koulutusta, valtion palveluita, tasoarvosta jne. Menin museoihin, kirjastoihin, metsäretkille ja kävin kuuluisilla paikoilla niin kuin turisti. Kaikki oli uutta ja mielenkiintoista. Sitten jonkun ajan kuluttua aloin valittaa pimeästä, talvesta, syrjinnästä ja kielen vaikeudesta. On myös vaikeaa saada läheisiä ystäviä. Minua harmitti myös, että kielikurssilla opeteltiin vain peruskieltä, jolla voi pärjätä vain esimerkiksi hoitajana, siivoojana tai pizzanpaistajana. Vaikka minulla on oikeustieteen tutkinto ja 10 vuotta kokemusta ympäristöministeriössä, minun ajatellaan ulkomaalaisena tekevän fyysistä työtä. Ymmärrän, että täytyy puhua suomea sujuvasti, jos haluaa tehdä ajatustyötä, mutta kielikurssilla ei voi saavuttaa sellaista kielitasoa.

Nykyään ajattelen, että nämä kaikki asiat kuuluvat Suomeen, mutta kuitenkin pidän Suomesta. Tiedän, että täytyy opiskella enemmän ja olla kärsivällinen, jos haluaa saada paremman työpaikan. Ja kun menen Turkkiin, nautin siellä olosta, mutta myös kaipaan Suomeen. Emme voi vaikuttaa Suomen ilmastoon, mutta uskon että kaikkea muuta voi parantaa.

Miten kotoutumisen prosessi toimii Suomessa?

On aika vaikeaa, kun joku tulee eri maasta ja kulttuurista uuteen maahan. Hän tuo kulttuurinsa, kokemuksensa ja unelmansa mukanaan. Hän on niin kuin vauva, jonka täytyy oppia kaikki alusta alkaen. Tiedot, joita hänellä on kotimaastaan, omasta kulttuuristaan ja omasta kielestään, eivät auta häntä samalla tavalla kuin ennen. Kotoutuminen on prosessi, joka tarkoittaa maasta toiseen muuttaneen ihmisen oman paikkansa löytämistä yhteiskunnassa. Tämä prosessi voi kestää kauan.

Suomessa valtio ja kansalaisjärjestöt toimivat yhdessä kotoutumisen prosessissa. TE-toimiston maahanmuuttaja-asiakkaille, esimerkiksi perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan kautta tuleville, valtio järjestää kotoutumisen kursseja ja tarjoaa työttömyysetuutta KELAn kautta. Kursseilla opetetaan suomen kieltä sekä Suomen kulttuuria ja historiaa. Lisäksi kansalaisjärjestöissä järjestetään ilmaisia kursseja, opetetaan kieltä äideille samalla kun lastenhoitajat hoitavat lapsia ja organisoidaan kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien tapaamisia kirjastoissa. Vapaaehtoiset järjestävät kielikahviloita ja niin edelleen.

Äkkiseltään vaikuttaa siltä, että Suomessa kotoutuminen on hyvin järjestetty, mutta tämä systeemi ei kuitenkaan sovi kaikille. Maahanmuuttajilla on erilaisia taustakoulutuksia jotka ovat rippumattomia maahanmuuton syystä. Esimerkiksi minulla on korkekoulututkinto ja tässä systeemissä on vaikeaa tehdä ajatustyötä kuten haluaisin. Toisaalta, joille, jotka haluavat tehdä fyysistä työtä vaikuuttaisi siltä kotoutuminen on onnistunut hyvin heidän kannaltaan.

Tosiasia on, että Suomeen tarvitaan lisää maahanmuuttajia, koska työikäisten määrä vähenee. Myös Suomen pitäisi myös pystyä pitämään maahanmuuttajat jotka ovat ennestään maassa ja hyötymään heistä. Mutta maahanmuuttajien tiedoissa ja taidoissa on suurta vaihtelua ja se olisi otettava huomioon. Me emme ole yhtänäinen joukko, olemme erilaisia.

Kuten suomalainen ystäväni kertoi “Suomeen tarvitaan nyt paljon lisää työntekijöitä kun suuret ikäluokat menevät eläkkeelle, mutta sitten emme osaa hyödyntää niiden maahanmuuttajien taitoja.” joka on opiskellut maahanmuttajien työllymisestä. Myös syrjintä on maahanmuuttajien kohtaama haaste. Joskus eri näköisiä ihmisiä ja eri kulttuureita ei hyväksytä sellaisina kuin ne ovat.

Suomalaiset, jotka kannattavat kulttuurin homogeenisuutta ja pelkäävät valtakulttuurin heikkenemistä, odottavat maahanmuuttajien olevan samanlaisia kuin he. Mutta se ei ole hyvä idea. Luulen, että ihmetys ilman ennakkoluuloja olisi hyvä alku. Sitten voidaan ymmärtää ja kunnioittaa toisia. Monikulttuurisuus mahdollistaa sekä etnisten ryhmien integroitumisen että ihmisten oman identiteetin säilyttämisen.

Suomessa maahanmuutto on melko uusi asia, mutta uskon että monikulttuurinen yhteiskunta kehittyy ja menee eteenpäin jatkuvasti.

Hare Kapucu