Blogi: “Sinun kannattaa tosiaan ilmoittautua” eli miten aloin puhua suomea

Miten kaikki alkoi

Muutin Suomeen vuonna 2022, ja suomen kielen oppiminen on aina ollut yksi prioriteeteistani. Aloitin itseopiskelukurssilla ja intensiivisellä kesäkurssilla vuonna 2022, ja kesään 2023 mennessä olin käynyt läpi kaikki neljä Suomen mestari -kirjaa. Vuosina 2022-2025 kävin useita kursseja tasoilta A2-C1, ja ne auttoivat minua rakentamaan vankan teoreettisen pohjan, jota aivoni tarvitsivat. Mutta riittikö se?

Palataanpa tammikuuhun 2024, jolloin olin jo suorittanut liiketalouden tutkinnon Suomessa, mutta ymmärsin hädin tuskin, miten tässä maassa työllistytään. Huomasin nopeasti, että kotoutumisestani suomalaiseen yhteiskuntaan puuttui tärkeä osa: ymmärrys paikallisista työmarkkinoista ja verkostoista sekä siitä, mitä voin realistisesti odottaa työnhakijana täällä.

Yksi ensimmäisistä verkostoitumistapahtumistani oli Welcome to Vantaa -tapahtuma. Siellä kuulin ensimmäisen kerran Auroras-verkostosta. Kävelin pöydästä toiseen, kuten tällaisissa tapahtumissa yleensä tehdään, ja huomioni kiinnitti pöytä, jossa tarjottiin mentorointia kansainvälisille naisille. 

Menin juttelemaan ja tapasin Auroras-verkoston koordinaattorin Jennin, joka ehdotti, että liittyisin ohjelmaan. Muutamaa viikkoa myöhemmin kävin toisessa vastaavassa tapahtumassa (Rekrytori Kaapelitehtaalla) ja tapasin hänet uudelleen. Jenni muisti minut ja kysyi, olinko ilmoittautunut ohjelmaan. Myönsin, etten ollut. Suoraan sanottuna epäilin sitä, koska kyseessä oli melko pitkä sitoumus, noin 3,5 kuukautta (helmikuusta toukokuuhun), ja silloin minulla oli kova paine löytää töitä nopeasti. Hän kutsui minut mukaan uudelleen ja sanoi yksinkertaisesti: “Sinun kannattaa tosiaan ilmoittautua.”

Sinä päivänä ilmoittauduin mentorointiohjelmaan, joka alkoi helmikuussa 2024.

Haluan korostaa, että nämä uratapahtumat olivat ensimmäisiä, joihin osallistuin kansainvälisenä työnhakijana. En tiennyt, mitä odottaa. Verkostoituminen tuntui epämukavalta (oh yes), koska mietin vielä omaa asemointiani ja olin rakentamassa ammatti-identiteettiäni uudelleen, ja epävarmuus oli todella suurta. Siksi se, että joku muisti minut, merkitsi paljon. Sillä hetkellä tunsin, etten ollut enää täysin vieras.

Ohjelma ja mitä se toi mukanaan

Ohjelma alkoi helmikuun alussa, tapaamisia oli kerran viikossa kaksi tuntia kerrallaan, ja valitsin lähiryhmän Vantaalla. Tapaamisia oli yhteensä noin kaksitoista. Ryhmämme oli pieni: aluksi kuusi aktoria (mentoroitavaa) ja kaksi mentoria. Ohjelman edetessä ryhmä kutistui 2-3 aktoriin ja kahteen mentoriin, mikä käytännössä tarkoitti, että me, jotka kävimme tapaamisissa, saimme lähes yksilöllistä mentorointia. Enkä jättänyt yhtään tapaamista väliin.

Mentorit olivat suunnitelleet ohjelman sisällön taitavasti, ja ryhmä toimi kokonaan suomeksi. Mentorini Sanna ja Anne ovat molemmat yhteiskuntatieteiden ammattilaisia. He puhuivat meille niin, että ymmärsimme, mutta yksinkertaistamatta kieltä liikaa, ja arvostin sitä, miten kaunopuheisesti he ilmaisevat itsensä.

Pidin ohjelmassa eniten siitä, että se oli naisille turvallinen tila osallistua, ja että siinä keskityttiin nimenomaan työelämän aiheisiin: CV:n tekemiseen ja hakemuskirjeen kirjoittamiseen suomeksi, työnhaun ymmärtämiseen, verkostoitumiseen ja haastatteluprosessiin Suomen työmarkkinoilla. Teimme myös Auroras-verkoston järjestämän yritysvierailun Academic Workiin, jossa tapasimme rekrytointitiimin, kuulimme suoraan, miten rekrytointiprosessi on järjestetty AW:lla, ja saimme esittää kysymyksiämme.

Juuri tämä ohjelma auttoi minua oikeasti alkamaan puhua suomea kahden vuoden opiskelun jälkeen, koska mentorit loivat turvallisen tilan kokeilla ja olla oma itsensä. Olen esimerkiksi huomannut, että suomalaiset ovat hyvin kohteliaita ja korjaavat harvoin virheitäsi, vaikka puhuisit heille vähän rikkinäistä suomea. Ryhmässä pystyin kuitenkin pyytämään mentoreita korjaamaan virheeni aina, kun tein niitä, jotta pystyin korjaamaan ne heti ja sanomaan asian uudelleen paremmalla suomella.

Yksi ohjelman kohokohdista oli harjoitushaastattelu. Toimme mukanamme työpaikkailmoituksia, joihin halusimme hakea, ja mentorit valmistelivat kysymykset ilmoitusten perusteella ja vetivät roolileikkinä paneelihaastattelun: kaksi haastattelijaa vastaan yksi haastateltava. Tämän session jälkeen sain yhdessä tapahtumassa haastattelukutsun juttelemalla rekrytoijan kanssa suomeksi, ja selvisin ensimmäisestä 45 minuutin työhaastattelustani suomeksi, projektipäällikön tehtävään. En saanut sitä työtä, mutta 45 minuutin haastattelu kokonaan suomeksi oli valtava voitto. 

Voin siis ehdottomasti sanoa, että ohjelma antoi minulle, monien muiden tärkeiden oppien lisäksi, yhden merkittävän asian. Itseluottamuksen.

Ohjelman jälkeen

Koska olin ohjelmassa erittäin aktiivinen osallistuja, minut kutsuttiin toukokuun 2024 lopussa, ohjelman päätyttyä, Auroras-verkoston kehittämistyöpajaan. Järjestäjät halusivat kuulla aktorien palautetta ja pyysivät meitä kertomaan kokemuksistamme ja tuomaan ideoita siitä, miten tätä työtä voisi kehittää tulevien osallistujien hyväksi. Työpajaa vetivät Laurea-ammattikorkeakoulun edustajat; Laurea tekee tässä työssä yhteistyötä Auroras-verkoston kanssa. Siellä tapasin Hilkan, Laurean erityisasiantuntijan. Mentorini Sanna oli jo kertonut hänelle minusta, ja Hilkka kutsui minut mukaan paneelihaastatteluun, joka kuvattiin Tallinnassa syksyllä 2024 CeMeWE-hanketta varten. Hanke kehitti tapoja tukea maahanmuuttajanaisten työllistymistä Pohjoismaissa ja Baltiassa.

Ja kun matkustin Tallinnaan kuvauksiin (katso video täältä) syyskuussa, olin jo töissä Herizonilla, jossa rakensin harjoitteluohjelmaa ja yhdistin kansainvälisiä opiskelijoita suomalaisiin yrityksiin.

Ohjelman jälkeen olen oppinut paljon, laajentanut paikallista verkostoani ja käynnistänyt urani uudelleen uudessa maassa. Tällä hetkellä olen vaihtamassa työpaikkaa liiketoiminta- ja teknologia -alalla, ja samalla jatkan kansainvälisten osaajien tukemista: työskentelen uraneuvojana Get Hired in Finlandilla ja toimin vapaaehtoisena mentorina Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa ja International Working Women of Finland -järjestössä. Ja tavoitteeni on ryhtyä Auroras-mentoriksi jo lähiaikoina.

Artikkelin on kirjoittanut Daria Galina, joka osallistui Auroras-mentorointiin keväällä 2024. Daria toimii uraneuvojana Get Hired in Finland -yrityksessä sekä vapaaehtoisena mentorina Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa ja International Working Women of Finland -järjestössä. Koulutukseltaan hän on kielitieteilijä ja kouluttaja. Kokemusta löytyy yli kymmenen vuoden ajalta projektinhallinnasta ja yritysten operatiivisesta toiminnasta sekä teknologia- että energia-alalta.