Rohkaisevia tarinoita: Irina Efimova

Rohkaisevilla tarinoilla haluamme tuoda esiin Suomeen muuttaneiden naisten erilaisia tarinoita ja toivomme niistä löytyvän myös muita kannustavia kokemuksia. 

Irina on kotoisin Venäjältä ja muutti Suomeen vuonna 2018. Muuttoaan edeltävänä vuonna Irina meni naimisiin suomalaisen, venäjää puhuvan miehen kanssa, mikä toi hänet Suomeen.

Irina näkee oman tarinansa yksinkertaisena ja tavanomaisena – on yleistä, että ihmiset muuttavat toiseen maahan puolison takia. Irina oli ennen muuttoaan käynyt Suomessa vain kertaalleen turistina. Maa sekä kieli ovat siis hänelle uusia. Irina kertoo ajoittain kokevansa Suomen toiseksi kotimaakseen, mutta toisaalta asian olevan hänelle myös vaikea. Venäjällä hänellä oli ura, perhe ja ystäviä ja nyt kaikki on hänelle uutta. Hän on kaukana perheestään ja sen tuomasta tuesta. Hän on huomannut maiden välillä myös paljon eroja, mutta kaikessa on hyviä ja huonoja puolia. Irina asui ennen Pietarissa, kiireisessä kaupungissa, jossa hänen työmatkansa kesti jopa kaksi tuntia yhteen suuntaan. Hänellä ei siis ollut aikaa miettiä, mitä hän itse haluaisi tai mitä hän kaipaisi. Nyt hän kokee positiivisena asiana asua Helsingissä, rauhallisessa Suomessa. Hän hoiti lapsiaan kotona kaksi vuotta, mutta nyt hänen nuorimmaisensakin on päivähoidossa, joten hänellä on aikaa pysähtyä ja ajatella omaa polkuaan: mitä hän todella haluaa tehdä elämässään. Hän mainitsee kuitenkin, että Suomessa asuminen on ollut myös haastavaa. Lisäksi korona-ajan rajoitustoimet ovat toki vaikuttaneet tähän. Esimerkiksi tutustuminen uusiin ihmisiin on ollut vaikeampaa ja välillä hän kaipaa myös lomaa sekä erityisesti matkustamista.

Irina valmistui Valko-Venäjän yliopistosta englannin ja saksan kielen opettajaksi, mutta ei ole tehnyt opettajan työtä. Hän työskenteli logistiikka-alalla ja hänellä on siitä kokemusta yli kymmenen vuotta. Nyt hänen polkunsa onkin alkamassa alusta. Irinalla on meneillään kotoutumisaika, joka kestää kolme vuotta. Raskautensa aikana Irina pyysi tähän lisäaikaa. Kotoutumisaikaan kuuluu hänellä tällä hetkellä suomen kielen kurssi. Hän aloitti TE-toimiston kurssilla 2018 tasolla A0 ja kurssin päättyessä kielitaito oli kehittynyt tasolle A2.2. TE-toimistosta suositeltiinkin Irinalle suomen kielen opiskelun jatkamista. Toimiston testin jälkeen hänen kielitaitonsa arvioitiin B2-tasoiseksi, mikä johti hänet YKI-valmistavalle kurssille. Tähän hän osallistuu etänä.

Usein YKI-testin suorittamista ajatellaan vain kansalaisuuden saamisen kautta, mutta se antaa mahdollisuuksia myös muuhun. Irinan tapauksessa mahdollisuuden esimerkiksi hakea opiskelemaan yliopistoon. Hänellä on rinnastus opettajan tutkinnosta, mutta hän tarvitsee vielä lisää opintopisteitä täyden pätevyyden saamiseksi Suomessa. Tarkoitus olisikin opiskella pedagogiikkaa, jotta hän voisi työskennellä englannin kielen opettajana esimerkiksi ala-asteella. Irina sanoo kaiken riippuvan siitä, mitä tapahtuu ensi vuonna YKI-testin suorittamisen jälkeen. Jos hän ei saa töitä logistiikka-alalta, hän todennäköisesti harkitsee yliopistoon hakemista.

Irina toteaa töiden saamisen Suomesta olevan vaikeaa maahan muuttaneille ja sen riippuvan jopa sukunimestä. Irina ei ole vielä hakenut aktiivisesti töitä, mutta yrittää saada keikka- tai osa-aikaisia töitä palkkatuella logistiikka-alalta. Irina on katsellut erityisesti kansainvälisiä yrityksiä. Lisäksi hänellä on joitakin ystäviä, joiden lapsia hän voisi vahtia. Hänellä on myös ajatus oppisopimuskoulutuksesta, mutta tällä hetkellä hänellä onkin lähinnä paljon mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja – kaikki ovet ovat hänelle auki.

Auroras-ryhmään Irina hakeutui ollessaan lastensa kanssa kotona. Koronan takia oli vaikea ottaa yhteyttä toisiin ja hän löysi Auroras-ryhmän etsiessään toimintaa netistä. Irina kokee ryhmästä olleen kovasti apua hänen tilanteessaan: on hienoa, että mentorit ovat suomalaisia. He auttavat paljon juuri keskustelemalla. Irina tunnistaa tarvitsevansa suomen kielen puhumisessa lähinnä harjoitusta. Ainoita paikkoja, missä Irina pääsee harjoittamaan kielitaitoaan tällä hetkellä, on päiväkoti. Hän kuitenkin yrittää aina puhua suomea Kelassa, lääkäriaikaa varatessa tai naapureille jutellessaan.

Irina on joskus ajatellut vaihtavansa YKI-testin jälkeen sukunimeään miehensä suomalaiseen nimeen, mutta toteaa kuitenkin päättäväisesti perään, että haluaa todistaa, että kaikki on mahdollista ja hän voi tehdä kaiken itse omalla sukunimellään. Irinan mielestä työskentely vieraalla kielellä ei ole hänelle iso asia, mutta työhaastatteluun pääseminen on. Hän sanoo kuitenkin olevansa todella vahva, koska muutti Suomeen ja vaihtoi oman elämäntapansa täysin. Muutto oli hänelle ja toisaalta myös hänen Venäjälle jääneelle perheelleen iso muutos. Perheeseensä hän pitää säännöllisesti yhteyttä ja hänen äitinsäkin pääsi kesällä käymään, mikä tuntui helpotukselta. Irina luottaakin siihen, että kaikki järjestyy.

Irina pitää hyvänä asiana, että Suomessa on paljon sosiaalisia tapahtumia ja ryhmiä. Hän ei ole kokenut itseään yksinäiseksi ja on voinut kysyä apua aina tarvittaessa. Ihmiset ovat olleet hänen mukaansa ymmärtäväisiä ja avuliaita. Maahanmuuttajana muutos on iso, mutta sopeutuminen on merkki ihmisten vahvuudesta. Muille Suomeen muuttaneille Irina haluaa painottaa, että ”olemme yhdessä”, koska maahan muuttaneena ymmärtää myös toisten kokemuksia. Uudessa maassa pitää olla vahva ja löytää oma polkunsa. Suomessa on mahdollista pysähtyä ja miettiä rauhassa. Irina kertoo, että Venäjällä sanotaan Venäjän olevan mahdollisuuksien maa, mutta hänen mukaansa ”Suomi on mahdollisuuksien maa”.

Irina Efimova osallistui etänä järjestettyyn valtakunnalliseen kotiäitien Auroras-mentorointiryhmään keväällä 2021.