Blogi: Kansainvälisenä naisena Suomessa

Tekstin ovat kirjoittaneet Nerma Podzic ja Anne Rahikka. Nerma osallistui Vantaan Myyrmäen Auroras-ryhmään keväällä 2025. Anne toimi ryhmän toisena vapaaehtoisena mentorina.

Anne:

Olen toiminut usean lukukauden ajan mentorina Auroras-ryhmissä, joissa tuetaan kansainvälisten koulutettujen naisten urapohdintoja, työllistymistä sekä suomen kielen kehittymistä. Suomeen muuttaneiden naisten työllistyminen ei ole helppoa, jos suomen kieli ei ole vielä hallussa. Viime aikoina on ollut havaittavissa, että kansainvälisten naisten työllistyminen on huomattavasti vaikeutunut.

Mentorille vaikea työllisyystilanne aiheuttaa toivottomuutta, kun tuen mahdollisuudet ovat rajalliset. Mentorina voin vahvistaa suomen kielen taitoa, tukea ja auttaa cv:n ja hakemuskirjeen laadinnassa sekä yrittää avata uusia näkökulmia koulutukseen ja työllistymiseen. Työnhakijoilta puolestaan vaaditaan sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta jatkaa työnhakua kielteisistä vastauksista huolimatta.

Ohessa tarina kansainvälisen naisen kokemuksista ja työnhakuprosessista, jonka toivon kannustavan kaikkia maahanmuuttajia tavoittelemaan omia unelmiaan ja muokkaamaan niistä saavutettavissa olevia tavoitteita.

Nerma:

Suomeen muutto

Opin puhumaan, sain uusia ystäviä, tutkin ympäristöäni ja rakensin elämän. Ja ei, en ollut lapsi, olin 28-vuotias bosnialainen nainen, joka muutti Suomeen kuusi vuotta sitten. Suomeen muuttoni syynä oli perheen yhdistäminen. Vaikka kuinka paljon valmistautuisit uuteen elämänvaiheeseen et ole koskaan riittävän valmis siihen.

Suomen kieli ja ammatillinen polku

Kotimaassani ammattini on toimittaja. Minulla on monen vuoden kokemus televisiojournalismista, toimittajana, juontajana ja tuottajana. Tämä työ edellyttää moitteetonta kielitaitoa. Tiesin heti, että minulla oli edessäni pitkä tie ja paljon työtä, jos halusin työskennellä ammatissani.

Yritin. Ensimmäinen suomen kielen kurssini kesti kuusi kuukautta. Olin tyytyväinen saamaani tietoon. Kurssin jälkeen jäin kuitenkin äitiyslomalle. Silloin alkoi koronapandemia, ja tuo ajanjakso toi mukanaan yleisesti ottaen suuria muutoksia.

Äitiyslomallani etsin tapoja parantaa suomen kielen taitoani. Maahanmuuttajille on tarjolla monia ilmaisia ja hyödyllisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi, minä kävin suomen kielen verkkokursseja ja kävin kerhotiloissa lapseni kanssa. Tapasin muita äitejä ja puhuin heidän kanssaan suomea. Kävin myös äideille suunnatuilla suomen kielen kursseilla ja kirjastossa Luetaan yhdessä -ryhmässä.

Kaikki tämä helpotti kotoutumiskoulutukseni toista vaihetta ja kielen oppimista. Toinen kurssi kesti neljä kuukautta. Kurssin aikana suoritin työharjoittelun peruskoulussa. Alkuun työskentelin opettajan avustajana. Myöhemmin sain tilaisuuden suunnitella kouluun oppitunnin journalismista.

Olin todella iloinen saadessani näin vastuullisen tehtävän. Valmistelin ja pidin tunteja viidennen ja yhdeksännen luokan oppilaille. Uusi ja ihmeellinen kokemus minulle. Sain positiivista palautetta sekä oppilailta että opettajilta. Tämän kokemuksen jälkeen olin paljon rohkeampi käyttämään suomen kieltä arkielämässä.

Kurssin jälkeen hain YKI-testiin. Suuri haaste, paljon työtä ja valmistelua, ja lopulta tulos - YKI-kokeen läpäiseminen ja Suomen kansalaisuuden vaatimusten täyttäminen.

Olen nyt Suomen kansalainen, mutta työnhakuprosessi on edelleen suuri haaste. Työnhaun yhteydessä osallistuin maahanmuuttajien työllistämishankkeeseen. Erilaisten työpajojen kautta harjoittelin ansioluettelon ja hakemuksien kirjoittamista, työhaastatteluun valmistautumista ja muita työnhakun liittyviä aiheita. Yli vuoden aktiivisen työhaun jälkeen en ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun.

On tiedossa, että työmarkkinoiden nykytilanne on vaikea. Erityisesti maahanmuuttajille. Mielestäni integraatioprosessi on hyvin suunniteltu, mutta työpaikan löytäminen on sen vaikein osa. Sanoisin, että integroituminen alkaa vasta, kun suomen kielen oppiminen kursseilla on suoritettu.

Uusi ammatti

Verkostoituminen mainitaan aina keskeisenä asiana uuteen ympäristöön sopeutumisessa. Mielestäni tässä prosessissa tärkeintä on kuitenkin tuuri. Olen tavannut muita maahanmuuttajia, jotka jatkuvasta verkostoitumisesta huolimatta eivät ole löytäneet uusia mahdollisuuksia. On myös maahanmuuttajia, joille verkostoituminen on tuonut työpaikan.

Verkostoituminen auttoi minua valitsemaan uuden uran. Kun tajusin, että työpaikan saaminen oli todella vaikeaa, aloin miettiä koulutusta, mikä ei ole yksinkertainen prosessi. On luovuttava siitä, mitä olet rakentanut ja rakastanut, jotta voit jatkaa eteenpäin. On iso haaste ja tärkeä elämänratkaisu löytää jotain, mistä nauttii, mutta jolla voi myös varmistaa työpaikan tulevaisuudessa.

Auroras-verkoston mentorit auttoivat minua suuresti päätöksenteossa. Liityin mentorointiryhmään, tapasin muita maahanmuuttajanaisia ​​ja löysin uusia mahdollisuuksia. Keskusteluissa mentoreiden kanssa tajusin, että voisin yhdistää aiemman työkokemukseni uuteen koulutukseeni.

Toimittajana minulla on kokemus ihmisten kanssa työskentelystä. Työharjoitteluni aikana koulussa tajusin lasten kanssa työskentelyn kauneuden. Voisin ehdottomasti hyödyntää viestintä-, verkostoitumis-, tutkimus-, ratkaisuhaku-, organisointi- ja tiimityötaitojani sosiaalialan tehtävissä ja siksi olen hakenut sosionomin koulutukseen.

Valmistaudun pääsykokeeseen ja minulla on kova halu läpäistä se. Uskon, että ala tarjoaa paljon mahdollisuuksia sekä ammatilliseen että henkilökohtaiseen kehitykseen. Toivon, että löydän itselleni uran, josta olen tyytyväinen ja voin olla hyödyllinen yhteisön jäsen.

Mielestäni maahanmuutto tuo mukanaan suuria haasteita, pelkoja ja kamppailuja. Toisaalta olen saanut mahdollisuuden kasvaa, oppia, löytää itseni uudelleen ja tehdä muutoksia. Varmaa on, että uusien unelmieni toteuttaminen vie enemmän aikaa, mutta se ei ole syy luopua niistä.