Päätösseminaarissa juhlistettiin Auroras-hanketta

Auroras-hankkeen päätösseminaari järjestettiin Kulttuurikeskus Caisan Auditoriossa, lauantaina 4.12.2021 klo 12-16. Kiitos kaikille seminaariin osallistuneille, puhujille sekä yleisölle niin paikan päällä kuin verkossa! Seminaari järjestettiin hybridimuotoisena ja tallenteen pääset katsomaan Suomen Akateemisten Naisten Liiton (SANL) YouTube-kanavalta.

Mukana puhumassa olivat ohjausryhmän puheenjohtaja, Olga Silfver, pääkaupunkiseudun pitkäaikainen vapaaehtoinen ja Helsingin keskustan mentori, Helena Mansio, Auroras-aktorit Liina Lipre, Aleksandra Krutova ja Ramze Hanyova sekä mentorit Heli Isohookana ja Tarja Hailikari. Lisäksi kuulimme videon välityksellä Vaasan Auroras-toiminnasta ohjausryhmän jäseneltä Ivanka Capovalta, sekä terveiset aktoreilta Samar Jinbalat ja Bilge Üner. Seminaarissa julkistettiin myös Auroras-toimintaa esittelevä uusi video, jonka on tehnyt syksyn 2021 kotiäitien etäryhmän mentori ja elokuvaohjaaja Jaana Puhakka. Video löytyy täältä.

Seminaarin avannut Olga nosti esiin Auroras-hankkeessa tehdyn työn yhteiskunnallisen merkityksen. Suomi tarvitsee osaavaa työvoimaa ja erityisesti ulkomailla syntyneiden naisten työllisyysaste on huomattavasti alhaisempi verrattuna Suomessa syntyneisiin naisiin ja miehiin, mutta myös verrattuna ulkomailla syntyneisiin miehiin. Auroras-verkostossa on vastattu maahan muuttaneiden naisten raportoimiin työllistymisen esteisiin: kielitaidon ja verkostojen puutteeseen. Verkostojen syntyminen ja kielitaidon vahvistuminen tarvitsevat vastavuoroisuutta, hyväksyntää ja voimaantumista. Viranomaispalveluilla ei tähän ole mahdollisuutta ja siksi ainoastaan tasavertaisella vuorovaikutuksella, kuuluvuuden tunteen syntymisellä, saavutetaan kestävää tulosta. Vapaaehtoisten tekemä työ on tässä mielessä ensisijaisen arvokasta ja heidän antamansa aika korvaamatonta. Auroras-hankkeella on pyritty mahdollistamaan vapaaehtoisille puitteet heidän tekemälleen työlle. Olga kiittikin niin mukana olleita vapaaehtoisia, hankkeen työntekijöitä kuin SANL:n johtoa tuen hakemisesta verkostolle ja rahoittajia STEA:a sekä Opetushallitusta, jotka ovat uskoneet hankkeen visioon.

Helena jatkoi omassa puheenvuorossaan kertoen Auroras-hankkeen taustoista ja verkostosta ennen hankerahoitusta. Tässä hänellä oli apunaan verkoston perustajajäsenistöön kuuluvan ja hankkeen ohjausryhmän jäsenen Virve Obolgogianin esitys. Auroras-verkosto on jo vuodesta 2012 lähtien järjestänyt seminaareja, keskusteluryhmiä sekä yritysvierailuja. Tärkeitä painopisteitä ovat olleet työelämän suomen kielen taidon kehittäminen, työelämätaitojen oppiminen ja työkulttuuriin tutustuminen sekä oman toimialan verkostojen luominen. Nämä ovat kantaneet aina hankkeeseen asti. Mentorina Helena on halunnut jakaa omia kokemuksiaan, keskustella, kuunnella ja olla läsnä maahan muuttaneille naisille sekä kulkea heidän rinnallaan. Tämä vaatii mentorilta aitoa kiinnostusta ihmisiä kohtaan ja uskallusta heittäytyä.

Auroras-hankkeen aktorit Ramze, Aleksandra ja Liina osallistuivat Rohkaisevia tarinoita -paneelikeskusteluun. Keskustelussa kuultiin heidän ajatuksiaan muun muassa sopeutumisesta Suomeen, suomen kielen oppimisesta, Auroras-toiminnasta saadusta tuesta sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Kaikki keskusteluun osallistuneet saivat Auroras-toiminnasta todella paljon käytännön tukea esimerkiksi työhaastatteluihin, CV:n muokkaamiseen ja verkostoitumiseen. Aleksandralla ja Ramzella apu liittyi konkreettisesti työhakemusten ja ansioluettelon kirjoittamiseen ja Aleksandra painotti myös kohentuneen itsetunnon vaikutusta ja ryhmässä syntynyttä ystävyyttä. Ramze kertoi myös aina nauraneensa paljon ryhmänsä tapaamisissa. Liinalle Auroras-toiminnassa korostui verkoston tärkeys, kun hän rohkaistui kysymään yksilömentoria itselleen ryhmän keskeydyttyä koronan myötä. Mentorin verkostojen kautta Liina sai nykyisen työpaikkansa. Kaikki kokivat haluavansa myös jäädä Suomeen.

Tarja kertoi mentoroinnin olevan yksi merkittävimmistä uusista uristaan: "Palkka on erinomainen! Ei rahaa, mutta saan haastaa itseni joka perjantai. Olen löytänyt itsestäni opettajan ja saanut ylläpitää luovuutta ja tietoteknisiä taitoja. Olen saanut perehtyä suomalaiseen yhteiskuntaan monesta eri näkökulmasta." Tarja kertoi kokemukseensa perustuen ryhmien ja aktoreiden olevan hyvin erilaisia. Työelämämentoroinnin lisäksi erityisesti kotiäitien ryhmässä mentorointi voi olla hyvin monenlaista ja keskittyä myös kaikkiin suomalaista yhteiskuntaa koskeviin taitoihin.

Heli kertoi toimineensa mentorina vuodesta 2019 lähtien, siis koko hankkeen ajan. Hän sanoo mentoroinnin avartaneen ajatteluaan. Omaa maataan, Suomea, hän on päässyt katsomaan uusin silmin. "Sanotaan, että 0pettaessaan oppii itsekin paljon ja tämä on ollut oppimismatka". Heli painotti puheenvuorossaan, kuinka tärkeää on huolehtia Suomessa jo olevista pätevistä, kouluttautuneista ja motivoituneista maahan muuttaneista, joiden osaaminen tulisi ottaa määrätietoisemmin käyttöön. Aktoreille hänellä oli viesti: "kielen oppiminen on elinikäinen prosessi". Pääasia ei tulisi olla kieliopissa ja oikeakielisyydessä, vaan vuorovaikutuksessa on tärkeä muistaa myös kuulluksi tuleminen, läsnäolo ja ymmärtäminen. Helin mukaan tulisikin puhua kaikkien meidän, myös suomalaisten vuorovaikutustaidoista, eikä yksipuolisesti toisen kielitaidosta.

Tähän lämminhenkiseen päätösseminaariin oli hienoa lopettaa hankkeen kolmivuotinen taival. Kiitos koko Auroras-verkostolle, kaikille mukana olleille vuosien varrella, nyt ja tulevaisuudessa. Toivotamme rauhallista joulua ja iloista uutta vuotta!