Rohkaisevia tarinoita: Liina Lipre

Rohkaisevilla tarinoilla haluamme tuoda esiin Suomeen muuttaneiden naisten erilaisia tarinoita ja toivomme niistä löytyvän myös muita kannustavia kokemuksia. 

Määrätietoisen Liinan halu mennä elämässä eteenpäin ja kehittyä jatkuvasti toivat hänet Suomeen noin kaksi vuotta sitten. Auroras-verkoston avulla löytyi oman alan työpaikka ja nyt Liina tuntee olevansa erittäin tyytyväinen päätöksestään muuttaa uuteen maahan.

Liina oli koko elämänsä asunut Tallinnassa, kunnes päätti vuonna 2018 muuttaa Suomeen, mikä toteutui 2019 elokuussa. Hän kokee kotimaansa Viron jääneen hänelle liian pieneksi. Hän tiesi Suomen olevan kehityksessä Viroa edellä ja tiesi Suomessa olevan monia asioita paremmin. Hän oli aina ajatellut Suomen olevan hyvä maa, mutta hän kokee sen olleen vielä positiivisempi yllätys kuin oli osannut kuvitella.

Lähes koko ensimmäisen Suomessa asumansa vuoden ajan Liina teki etätöitä Viroon. Se tuntui aluksi mahdottomalta, mutta koronan levittyä muuttuikin luontevaksi. Hän kuitenkin halusi löytää työpaikan Suomesta ja tämä tarkoitti myös suomen kielen ahkeraa opiskelua. Liina kertoo ymmärtäneensä suomea jo lapsuudessaan katsottuaan suomenkielistä televisiota, mutta hän ei ollut koskaan opiskellut suomen kieltä. Hän oli käynyt Suomessa useasti lapsena ja yritti aina näillä matkoilla puhua ja ymmärtää suomea. Liina halusi Suomeen muutettuaan vahvistaa kielitaitoaan, luki sekä kuunteli kirjoja suomeksi, mutta kertoo erityisesti etsiytyneensä keskustelemaan suomalaisten kanssa ja tilanteisiin, joissa oman äidinkielen puhuminen ei ollut mahdollista. Nykyisessä työssään hän kertoo oppineensa vielä kirjoittamaan enemmän suomeksi.

Liina päätyi Auroras-ryhmään sattuman kautta nähtyään Facebookissa ilmoituksen Matinkylän mentorointiryhmästä. Liina ajatteli, että ryhmän kautta hän voisi saada tietoa, miten löytää Suomessa töitä, koska ennen muuttoaan hän oli lähettänyt ansioluetteloaan useisiin eri firmoihin tuloksetta. Liina aloitti ryhmässä juuri ennen koronaa ja tapaamisia ehti olla vain pari kertaa ennen kuin ryhmä jouduttiin keskeyttämään.

Ryhmän keskeydyttyä Liina päätti ottaa yhteyttä Auroras-verkostoon ja pyytää itselleen mentoria työnhaun tueksi. Mentoriksi löytyikin Maria-Elena Ehrnrooth, Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK RKL ry:n toimitusjohtaja.  Liina kertoi itsellään olevan osaamista ja halua löytää työpaikka, mutta yliopistosta rakennusinsinööriksi valmistunut Liina ei ollut koskaan varsinaisesti työskennellyt insinöörinä, vaan urakehityksestään johtuen hän oli toiminut erilaisissa johtotehtävissä ja työskenteli sinä hetkenä  yhtiön osastojohtajana. Johtamisesta hänellä ei kuitenkaan ollut koulutusta, joten tämän dilemman ratkominen työnhaussa osoittautui haastavaksi. Ehrnrooth lähettikin Liinan ansioluettelon omalle verkostolleen ja yhdestä yhtiöstä otettiin Liinaan yhteyttä ja hän sai työpaikan kahden työhaastattelun jälkeen. Nyt Liina työskentelee projektisihteerinä ja osittain projektipäällikkönä rakennussuunnittelun alalla kansainvälisessä yhtiössä ja kyseistä työtä on takana noin kahdeksan kuukautta.

Liina näkee työkulttuurin Suomen ja Viron välillä olevan kuin yö ja päivä, myös ihmiset ovat erilaisia. Liina kuvaa erityisesti pienten arkisten asioiden olevan hyvin erilaisia: asioiden, joita turistina ei välttämättä huomaa, vaan jotka paljastuvat, kun asuu maassa pidempään. Työelämässä Liina kokee työntekijöitä arvostettavan ja kunnioitettavan ja heidän hyvinvoinnistaan välitetään. Tunne omasta arvosta rakentuukin pienistä asioista.

Liina haluaa kannustaa suomalaisten ystävien etsimiseen ja verkoston löytämiseen Suomesta. Liinalle yhtenä tärkeimmistä asioista näyttäytyy kieli, jota ei opi kursseilla tai lukemalla kirjasta: sen oppii vain puhumalla. Liina pohtii, että jos maahan muuttaa ajatuksella, että siitä tulee uusi koti ja oma maa, niin ainoa mahdollisuus on hakeutua paikallisten seuraan. Tämä kehittää kieltä ja antaa myös kulttuurisen ymmärryksen – historian, miten ihmiset ajattelevat tai käyttäytyvät, millaisista ruuista pitävät ja millaisia asioita pitävät tärkeinä.

Liina rohkaisee kaikkia tekemään työtä sen eteen, mitä elämältään haluaa ja toteaakin, että ”elämässä on kaikki mahdollista”. Liinalle on hyvin tärkeää itsensä kehittäminen, hän pyrkii joka kuukausi oppimaan jotain uutta. Hänellä on myös jo usean vuoden ajan ollut tavoitteena lukea 52 kirjaa vuodessa. Hän lukeekin elämänkertoja, historiaa, psykologiaa tai ammatillista kirjallisuutta esimerkiksi johtamisesta. Liina sanoo kilpailevansa vain itsensä kanssa ja pyrkivänsä olemaan joka päivä parempi ihminen kuin edellisenä päivänä. Onnistumisia hän näkee olleen elämässään paljon ja epäonnistumisten kautta hän on aina oppinut jotakin. Liina kokeekin saavuttaneensa ja tehneensä elämässään haaveilemiaan asioita ja nykyisten haaveidensa eteen Liina tekee joka päivä tietoisesti työtä. Yhtenä esimerkkinä tulevaisuuden haaveistaan hän mainitsee kirjan kirjoittamisen, minkä kautta hän voisi auttaa omalla osaamisellaan toisia. Liina on kiinnostunut uusista tuttavista ja ideoista, hän on aina etsimässä uusia haasteita ja projekteja, joihin voisi osallistua. Liina nauraa, että maailmanparantajan luonne työntää häntä aina eteenpäin, ei sitä vastaan pysty taistelemaan.

Liina Lipre aloitti Matinkylän Auroras-mentorointiryhmässä juuri ennen koronapandemian leviämistä vuonna 2020. Ryhmän tapaamiset jouduttiin keskeyttämään, mutta hän pääsi uuteen Matinkylän ryhmään vielä saman vuoden syksyllä.